Hankeen puitteissa järjestettiin ylijäämä- ja kierrätysnahan käsittelyyn liittyvä lyhytkurssi: Ylijäämä ja kierrätysnahan hyödyntäminen10-14.6.2019. Kurssi täyttyi nopeasti, sillä nahkateemaa nousi esiin opiskelijoiden kanssa käydyissä keskusteluissa kevään 2019 aikana, ja oli opiskelijoiden kesäkurssitoive. Kurssi oli kiinnostava myös siinä mielessä, että siihen ei vaadittu ennakko-osaamista, jolloin se voitiin toteuttaa monialaisesti eikä tutkinnon tasolla ollut merkitystä. Mukana oli Gradian kaluste-, metalli-, tekstiili- ja vaatetusalan opiskelijoita niin perus- kuin ammattitutkinto tasoilta.
Kurssin ohjaajana toimi Savonlinnan Seppä Teppo Nousiainen, joka on toiminut seppänä jo vuodesta 1999 lähtien. Teppo Nousiaisen muotokieleni on kehittynyt pikkuhiljaa ajattoman selkeäksi, mutta silti perinteitä kunnioittavaksi. Käsin taotuilla metalliesineillä voidaan viimeistellä esimerkiksi sisutus, piha tai puutarha. Taonnan lisäksi Teppo Nousiainen on pitänyt mm. parkkinahan muotoiluun, korujen valmistukseen sekä taontaan liittyviä lyhytkursseja mm. eri oppilaitoksissa.
Kurssin ideana oli nahan muotoon puristaminen. Nahan tuli olla parkittua, paksuudeltaan n. 20 mm. Ennen kurssin alku käytiin läpi koululle jo aiemmin hankittu kierrätysnahka. Koululla olleet kaluste- ja jalkinenahat eivät soveltuneet kurssikäyttöön, sillä niissä on viimeistyksiä, jotka vaikeuttavat materiaalin muotoilua. Kurssin ohjaaja Teppo Nousiainen kokeili ennakkoon myös ReLeda-kierrätysmateriaalin muotoon puristamista. Kokeilujen perusteella materiaali ei soveltunut kurssin käyttötarkoitukseen.
 |
| Innokas ryhmä Teppo Nousiaisen opastuksella työn touhussa |
Koulun varastosta löytyi parkkinahkaa, joka oli ylijäämää ja melko pahoin, ajansaatossa päivettynyttä. Nahalle olisi ollut muutoin melko vaikea löytää käyttötarkoitusta, sillä kookkaissa tuotteissa värirajat olisivat jääneet näkyviin. Alustavien kokeilujen perusteella materiaali soveltui kurssitöiden toteuttamiseen hyvin. Kurssilla hyödynnettiin myös kierrätysmessinkiä mm. kiinnikkeiden valmistuksessa, sillä messinki muokkautuu, joten siitä saa taivutettua erilaisia muotoja suhteellisen helposti.
 |
| Muotoon pakottaminen. |
Kurssi käynnistyi vauhdikkaasti, sillä aluksi tutustuttiin erilaisiin muotoon puristamisen mahdollisuuksiin sekä käytettävissä oleviin materiaaleihin. Pian kurssille osallistujat jo luonnostelivatkin mallejaan sekä kuviointi-ideoitaan paperille. Tuotteen koon ja muodon sai jokainen päättää itse, mutta muodon aikaansaamiseksi tarvittiin muottia. Tarjolla oli valmiita muotteja, mutta osa opiskelijoista kävi puutyöpajassa tekemässä muotin itse. Tuotteisiin suunniteltiin myös kuviomalli. Kuvioaiheiden kehittymistä ja ideointia oli mielenkiintoista seurata, sillä osa osallistujista ideoi perusmuotoja, kun taas osa toteutti melko vaativia kuviointeja. Kolmiulotteiseen kuviointiin käytettiin erilaisia punsseleita, rei’itykseen meistejä ja ohennukseen veistä.
Tuotteiden kokoaminen toteutettiin käsin ompelemalla, ja siinä käytettiin suutarinneulaa ja vahattua, paksua lankaa. Näppäräksi apuvälineeksi osoittautui naskali, jolla tehtiin reiät pistoja varten. Pistojen ompelussa on oma logiikka, minkä ansiosta ommel ei purkaudu, jos jokin pistoista rapsahtaa käytössä poikki, kertoi Teppo Nousiainen. Ompelu ei ollut kovin vaikeaa, mutta naskalien pistot piti saada suoraan, jotta myös ommel näytti siistiltä molemmilta puolilta.
Jokaiseen tuotteeseen suunniteltiin siihen soveltuva kiinnitin. Melko moni valitsi materiaaliksi kierrätysmessingin, jota oli suhteellisen helppo taivuttaa haluttuun muotoon. Myös painonapit ja puutapit olivat suosittuja. Lopuksi useimmat opiskelijoista halusivat värjätä tuotteen. Värjäyksen myötä tuotteen ilme ja tyyli muuttuivat melkoisesti.
 |
| Valmiita kurssitöitä. |
Kurssin aikana toteutettiin vähintään yksi muotoon puristettu työ, jolloin jokainen oppi muotoon puristamisen vaiheet sekä tuotteiden kuviointiin ja värjäykseen liittyvät perusasiat. Osa opiskelijoista halusi valmistaa myös puukon tuppia, aiemmin keväällä ammatillisissa opinnoissa toteuttamiinsa puukkoihin.
 |
| Hanna Hietikon valmistama puukko ja kalan nahkainen tuppi |
Jokaisesta työstä tuli uniikki: vaikka malli saattoi olla sama, niin kuviointi ja tuotteen värjääminen tekivät jokaisesta tuotteesta omanlaisensa. Oppimisintoa oli mahtava seurata, ja osa jäi vielä tuntien jälkeenkin työstämään tuotettaan. Lopputulokset olivat niin upeita, ettei niitä helposti tunnista ensimmäisiksi töiksi.
Teksti Sirpa Vauhkala, kuvat Sirpa Sergejeff & Sirpa Vauhkala
