Tuulia
Nurminen
25.8.-7.9.2018
Näyttely koostuu Tuulia Nurmisen vuosina 2015-2018 opiskeluaikana valmistamista kalusteista, valaisimista ja pienesineistä. Näyttelyn nimi kuvaa tekijän oman elämän suunnan muuttamista sekä henkilökohtaista huolta nykyisestä luonnonvarojen käytöstä. Materiaalien alkuperä useissa tuotteissa on siis peräisin jo aiemmin käytössä olleista tuotteista tai rakennusmateriaaleista.
Ei tiennyt pieni tyttö, joka pappansa kanssa keräsi silloisen nelostien varresta mutterit ja pultit talteen, että aikuisena kerää nurkista ruosteisia romuja kalusteiden materiaaleiksi. Piti käydä poissa, että pääsi kotiin. Väliin mahtui parikymmentä vuotta rautakauppaa ja uusia muttereita.
Opiskelujen loppumetreillä tarjoutui mahdollisuus osallistua korpilahtelaistuneen muotoilija Simo Heikkilän protopajaan. Pajaan valmistauduttiin lähettämällä ensin muotoilijalle kuvia omista töistä. Sen jälkeen kaikki sai kaksi tehtävää, valmistaa tuoli ja valaisin hänen suunnitelmien ja ohjauksen mukaan. Rakkaudesta rautaan, huonekaluputkesta tuolin runko, ja teräsverkosta taivutettu istuin osui ja upposi. Valaisimen osalta suunnitelma oli hieman erilainen kuin muilla. Valurautainen kattilankansi valaisimen jalaksi ja pätkä kupariputkea, ohjeena etsiä tai muotoilla jalkaan sopiva varjostin. Kansainvälisestikin tunnettu muotoilija laittaa myös vanhat materiaalit kokonaan uuteen käyttöön. Nämä ovat näyttelyssä esillä Heikkilältä.
Näyttelyn tarkoituksena on tuoda esiin luonnonvarojen säästäminen materiaalin elinkaaren jatkumisen muodossa. Kaksisataa vuotta vanhasta hirrestä pöytä ja tarjoiluvaunu. 70 vuotta vanhasta tynnyristä pöydät. Yrjö Kukkapuron noin 50 vuotta vanhoista jakkaroista muotoutui 20 vuotta vanhalla nahkatakilla Industrial tuolit.
Askon 1965 vuoteen tuotannossa olleet Kiuta - tuolit kunnostettuna ovat oiva pari parikymmentä vuotta vanhalle Radioflyer - vetokärrystä tehdylle pöydälle.
Teksti Tuulia Nurminen, kuvat Sirpa Vauhkala