"Oh, Deer"

Valon kaupunki -tapahtuma järjestettiin tänä vuonna 26.-28.9.2019. Tapahtuma toteutettiin mm. oppilaitosten, yritysten, yhdistysten ja eri toimijoiden yhteistyönä. Kokonaisuuteen sisältyi noin 80 valoteosta, minkä lisäksi järjestettiin teemaan soveltuvaa oheisohjelmaa. Valon kaupunki -tapahtuma on Suomen ainoa, kaupunkiympäristön valaistukseen keskittyvä tapahtuma, ja se keräsi yli 110 000 kävijän yleisön.

Gradia järjesti Kankaan kampuksella monialaisen Hohtava Kangas -oheistapahtuman. Elisa Ahon ”Oh, Deer” oli yksi esillä olleista teoksista. Idea lähti sarvista, jotka olin löytänyt metsästä, ja joita olin jo kauan halunnut hyödyntää esimerkiksi osana jotain laajempaa teosta. Olin kokeillut irrallisten sarvien kiinnittämistä eri alustoille, mutta en onnistunut siinä. Edellisenä vuonna yksi opiskelukavereistani oli koonnut metalliteollisuuden stanssausylijäämästä ballerinan. Olin ihaillut teosta, ja sen muotoja usein. Stanssausylijäämä mahdollisti yllättävän pikkutarkan työskentelyn.

Metalliteollisuuden stanssausylijäämä

Halusin valita ja yhdistää teokseeni epätavanomaiset elementit ja toteuttaa työni mahdollisimman live-kokoisena. Taivutin aluksi kehikon hitsaamalla pyöröteräsmetallitankoa (6 mm) yhteen. Yksityiskohdat syntyivät pistehitsaamalla yksittäisiä, stanssattuja metallinkappaleita toisiinsa. Teos on näyttö osaamisestani. Näytön arvioinnista sain työelämän edustajalta hyviä vinkkejä tuotteen kehittämiseen. Työstötekniikkaa kannattaisi kehittää  niin, että esim. varjokohdat olisivat tiheämmät ja valokohdat harvemmat. Jos valmistaisin teoksen uudelleen, hyödyntäisin juuri tätä ideaa.

"Oh, Deer" -teos.

Yksityiskohtiasuutta voisi myös lisätä, jolloin lopputulos olisi luonnonläheisempi ja autenttisempi Ensimmäisissä suunnitelmissa oli mukana myös etujalat. Jolloin lopputulos olisi näyttänyt siltä, että hirvi hyppää seinästä. Tämä idea olisi olla myös mielenkiintoista toteuttaa. Teos pääsee parhaiten oikeuksiinsa, kun sen ympärillä on riittävästi tilaa. "Oh, Deer" on tällä hetkellä myytävänä.


Teksti Sirpa Vauhkala, kuvat Sirpa Vauhkala