Nahkamaisen upeeta!

Kasvivärjättyä parkkinahkaa työstettiin useamman kurssin voimin kesäkuun alkuviikoilla. Ilmoittautuneita oli niin paljon, että kurssi jouduttiin toteuttamaan kaksi kertaa. Kursseja ohjasi Savonlinnan Seppä Teppo Nousiainen.

Nahkamallien suunnittelua Teppo Nousiaisen johdolla

Kursseilla opittiin parkkinahan työstämisen eri tekniikoita, joita voidaan soveltaa myös kierrätysnahan muokkaamiseen. Kurssilla tutustutaan eri nahkatyyppeihin ja niiden ominaisuuksiin tuotteiden valmistuksessa. Työvälineinä käytettiin suutarin perinteisiä välineitä sekä myös nahan syväpakotukseen ja koristeluun käytettäviä erikoisvälineitä. Nahan leikkaus, ohennus, suutariommel ja värjäys tulivat myös kursseilla tutuksi.

Työvälineitä ja muotoon pakotettu nahkakoteloaihio

 Kurssille osallistujat löysivät hyvin erilaisia lähestymistapoja nahan hyödyntämiseen. Taru Panula osallistui kurssilla, sillä nahkan työstö kiinnosti, koska se oli uusi materiaali ja hieman erilainen elementti kuin mihin olen tottunut puualan opinnoissani, kertoo Taru. En ole työstänyt nahkaa aiemmin, vaikka olenkin ihaillut usein nahasta valmistettuja käsityötuotteita.

Sain idea nahkatuotteen toteuttamiseen pyöräpajasta, johon osallistuin hankkeen tiimoilta. Ostin varaosapyörän pyöräpajaa varten. Pyörän penkki oli huonossa kunnossa, ja halusin uudistaa sen. Sain idean, että voisin toteuttaa satulan nahasta muotoilemalla. Olin hiukka epävarma siitä, onnistuisiko sellainen, mutta päätin silti yrittää, summaa Taru.

Pyörän satulan työstön eri vaiheita

Taru valmisti alkuperäisestä satulasta kopion. Opiskelen puualaa, joten leikkasin satulan muodon puusta ja viimeistelin sen veistämällä. Materiaali kasteltiin ja muotoiltiin muotin päälle, minkä jälkeen se sai kuivua yön yli. Napakan puumuotin päälle oli helpompi muotoilla nahka oikeaan muotoonsa. Kuvioin satulan päälliseen unisieppariaiheen.

Käytin kuviointiin punsseleita ja nahan muotoilutyökaluja, ja tein muutamia korjauksia jopa kahvilusikan avulla kotioloissa, kun halusin viimeistellä kuvioaiheen. Ompelin nahan kiinni satulaan käsin ja värjäsin nahkasatulan lopuksi punaisella nahkavärillä. Satulalla saan uusittuun menopeliini persoonallisen ilmeen, kertoo Taru.

Kuvioitu, värjätty ja viimeistelty pyörän satula

Alun perin en ollut ilmoittautunut parkkinahkakurssille, mutta innostuin ideasta, kun toinen kurssi järjestettiin, ja kuulin että siinä olisi vielä tilaa. Olen tosi tyytyväinen, että osallistuin kurssille, ja sain juuri sellaisen satulan, kun halusin. Aion hyödyntää nahkaa jatkossakin, mutta en vielä tiedä miten, summaa Taru.

Sini Rate osallistui lyhytkurssille, koska hän pitää nahasta materiaalina. Käytän paljon nahkatuotteita kuten vöitä ja koruja.  Materiaali on monikäyttöinen, minkä lisäksi voin yhdistää sitä metallialan töihin. Vanhat valmistusmenetelmät ovat kiinnostavia ja haluan oppia niitä lisää, kertoo Sini.

Nahkankäsittelytekniikoita on helppo hyödyntää myös jatkossa. Työstössä käytetään paljon samoja työvälineitä kuin metallin käsittelyssä, joten esim. kuvioinnissa käytettävät reikäraudat ja punsselit, olivat tuttuja jo ennakkoon, summaa Sini.

Keskiaikateema ja asusteet

Opiskelen parhaillani Sepän ammattitutkintoa. Voin käyttää nahkaa esim. kirveiden suojuksina tai puukkojen tuppina, tai valmistaa työvälineille säilytyskotelon tai suojuksen.  Seppä käyttää nahkaa myös suojaesiliinana ja suojahanskoissa, koska materiaali kestää kuumuutta melko hyvin eikä syty helposti palamaan. Olen kiinnostunut myös munaishistoriasta ja keskiajasta. Osallistun keskiaikatapahtumiin ja olen ollut myymässä niissä tuotteita. Valmistin kurssilla vyön ja kotelon sekä värjäsin kengät keskiaikaismyyntitapahtumassa käyttämääni asua varten, kertoo Sini.

Oli hienoa, että kursille osallistujat löysivät hyvin omanlaisensa ja oman näköisensä lähestymiskulman nahan työstöön ja hyödyntämiseen. Materiaali soveltuu hienosti monialaiseen käyttöön, ja toisaalta materiaali antaa luovuudelle siivet.


Teksti ja kuvat Sirpa Vauhkala