Luovaa kiertotalotta -seminaari 24.4.2018 nosti esiin
monipuolisesti luovuuden ja kiertotalouden erilaisia ulottuvuuksia. Seminaarin juontajana toimi Raija
Partanen. Aluksi Pirkko Melville kertoi Jyväskylän kaupungin resurssiviisaudesta,
ja siihen liittyvistä innostavista kokeiluista ja pilotoinneista sekä esitteli
muutamia väläyksiä maailmalla syntyneistä innovaatioista.
Outi Pakarinen ja Tiina
Karppinen ovat tutkineet sekajätteen koostumusta Keski-Suomessa Circwaste-hankkeen puitteissa.
Keski-Suomessa syntyy jätettä 1,8 miljoonaa tonnia, josta suurin osa on biojätettä
ja muovia. Tavoitteena on kehittää jätteiden keräystä ja lajittelua sekä uudelleen
käyttöä. Voidaankin kysyä, onko jäte tulevaisuudessa jätettä vai materiaalivaranto?
Mitä on Trash Design?
Trash Design eli romumuotoilu antaa
poisheitetyille tuotteille uuden elämän. Uusien tuotteiden ideointi lähtee
materiaalista: piirilevyt, ilmastointiputket, jauhesammuttimet, sälekaihtimet,
öljytynnyrit ja muu romu muutetaan hyötyesineiksi kuten valaisimiksi ja penkeiksi.
Ideoinnilla ja uudelleen oivaltamisella romu vääntyy sisustuselementeiksi. Yhden
jäte on toisen raaka-aine.
Kestävä muotoilufilosofia antaa kiertotaloudelle siivet, jonka mukaan kuluttaminen mielletään materiaalien kiertoprosessiin osallistumiseksi. Trash Design taustalla on myös ajatus visuaalisesta ja esteettisestä elämätavasta. Kodin, kaupungin, maaperän tai kaatopaikan ei ajatella muodostuvan materiaalien loppusijoituspaikaksi vaan materiaalikierron lähtökohdaksi. Tuotesuunnittelun vastuullisuus korostuu entisestään tulevaisuudessa. mottona voidaan pitää sitä, että jos jätettä syntyy, on jotakin mennyt pieleen tuotesuunnittelussa.
Kestävä muotoilufilosofia antaa kiertotaloudelle siivet, jonka mukaan kuluttaminen mielletään materiaalien kiertoprosessiin osallistumiseksi. Trash Design taustalla on myös ajatus visuaalisesta ja esteettisestä elämätavasta. Kodin, kaupungin, maaperän tai kaatopaikan ei ajatella muodostuvan materiaalien loppusijoituspaikaksi vaan materiaalikierron lähtökohdaksi. Tuotesuunnittelun vastuullisuus korostuu entisestään tulevaisuudessa. mottona voidaan pitää sitä, että jos jätettä syntyy, on jotakin mennyt pieleen tuotesuunnittelussa.
Voisiko romumuotoilusta
tulla sisustuksen pysyvä tyyli? Isa Kukkapuro-Enbomin ja Henrik Enbomin
luotsaaman Dodo Oy:n toiminta perustuu Trash Designiin. He hyödyntävät
ylijäämä- ja kierrätysmateriaaleja kalustemuotoilussa ja järjestävät
workshoppeja. Isa Kukkapuron mukaan Trash on mahdollisuuksien läjä ja
bisnesmahdollisuus, mikä ravitsee ympäristöä ja toimii muotoilun kompostorina.
Esimerkiksi käytöstä poistettavat koulukalusteet ovat mahdollisuuksien pankki.
Trash Design on esimerkki kestävästä
muotoilusta. Se yhdistää vastuullisen tuotannon ja kuluttamisen ja etsii
moninkertaisia arvo- ja hyötynäkökulmia siten, että kaikki voivat olla
voittajia. Trash Design ei ole muotioikku, joka menee ja tulee. Se on tapa
suhtautua vastuullisesti luonnonvarojen käyttöön ja kuluttamiseen.
Teksti ja kuvat Sirpa Sergejeff ja Riku
Himanen
Telaketjusta ratkaisu tekstiilikierrätyksen muna kana ongelmaan?
Henna Knuutila valotti yksilöiden vaatteiden kappalemäärien
muutosta eri vuosikymmeninä. Useimmat henkilöt omistavat nykyisin keskimäärin 150-250
vaatekappaletta. EU-direktiivien muuttuminen vuonna 2025 tulee vaikuttamaan
merkittävästi tekstiilien kierrätykseen: kerätyille tekstiileille pyritään etsimään
uusia käyttökohteita tai materiaali jalostetaan erilaisin tekniikoin uudelleen
käytettäväksi. Olisi erityisen tärkeää, että tekstiilien keräykseen
kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Kyseiseen problematiikkaan on pureuduttu Tekstiili
2.0 ja Telaketju hankkeissa.
Teksti Sirpa Vauhkala
Kuluttaja tekstiilikiertotalouden asiakkaana
Outi Pyyn mukaan
kierrätysmuoti on muutakin kuin jätesäkkejä, kahvipusseja ja videonauhaa. ”Jäte
on suunnittelullinen virhe” aloitti Outi Les Pyy puheenvuoronsa napakasti. Outi painotti
esityksessään kuluttajanäkökulmaa. ”Kuluttaja ei arvosta vaatetta niin paljoa
kuin muutamia vuosikymmeniä sitten. Tästä johtuen vaatteen elinkaari on
lyhentynyt merkittävästi ja tekstiilijätettä syntyy paljon. Kuluttaja ei välttämättä
tiedä, mikä on laadukasta ja toisaalta hän ei osaa huoltaa vaatteitaan”, toteaa
Outi. ”Jos emme asiakkaina ja kuluttajina koskaan vaadi eettisempää ja
ekologisempaa tuotantoketjua, eivät yritykset todellakaan niitä muuta.”
Vaatteet
valmistetaan heikommasta materiaalista kuin aiemmin, joten vaatteiden käyttöikä
on lyhyempi. ”Esimerkiksi farkkujen hinta oli 80-luvulla 30-kertaa korkeampi
suhteessa kuluttajien tuloihin” kertoi Outi ja jatkoi, että ”ennen farkkujen
ostoon saatettiin säästää rahaa puoli vuotta, ja kun ne Levikset vihdoin
saatiin, pidettiin niitä pitkään ja arvossaan, niitä huollettiin ja korjattiin,
ja ne palvelivat pitkään”.
Osta siis
hyviä ja laadukkaita vaatteita ja pidä vaatteitasi huolta. Näin saat
vaatteillesi pidemmän elinkaaren. Meidän kaikkien kuluttajien vastuulla on
hallita tekstiilien oikeanlainen huoltaminen, uudelleenkäyttö ja kierrätys.
Tiedätkö mitä materiaalia vaatteesi ovat ja miten hoidat, huollat ja kierrätät
ne?
Outi otti
kantaa myös kirjavaan terminologiaan. Esimerkiksi kierrätys-sanan käyttö edellyttää,
että ko. materiaali/aine on ollut jossain prosessin vaiheessa luokiteltuna
jätteeksi. Uudelleenkäyttöä on mm. vanhojen vaatteitten muokkaaminen ja
käyttäminen materiaalina uusien vaatteitten tekemiseen. Kuluttajan näkökulmasta
kiertotalouden kuusi tärkeää R:ää,
tässä järjestyksessä ovat: refuse/kieltäydy, reduce/vähennä, repair/korjaa, re-gift/lahjoita,
reuse/uudelleenkäytä ja recycle/kierrätä.
Teksti Kaisa Kotanen
Luovuus kiertotalouden moottorina?
Suomessa
syntyy 71,8 tuhatta kiloa tekstiilijätettä vuosittain. Näistä osa päätyy
kierrätykseen kuten kirpputoreille, ja osa päätyy energiajätteeksi. Jokaisen olisi
syytä pohtia vaatteiden ja tekstiilien käytettävyyttä, kierrätettävyyttä ja elinkaarta
ennen niiden hankintaa. Tuotteiden elinkaarta voidaan pidentää esim. valitsemalla
kestäviä, hyvälaatuisia materiaaleja.
Paulan Malleuksen
mukaan olennaista on huomioida tekstiilien ja vaatteiden materiaaliketju
kokonaisvaltaisemmin, johon kuuluvat kehruu- ja leikkuujätteet,
ylijäämävarastot sekä myymättömät tuotteet (preconsume). Toisaalta kuluttajien
pitäisi saada enemmän tietoa siitä, mitä käytetyille tuotteille kannattaa
tehdä, sen jälkeen, kun ne poistuvat käytöstä (postcomsume).
Kyseisen
prosessien hahmottaminen tarjoaa mahdollisuuksia luoda uuttaa, luovaa
liiketoimintaa. Paula kysyikin: ”onko järkevää polttaa tekstiiliä, koska
materiaali ja siihen käytetyt resurssit on menetetty? Uuden materiaalin
tuottamiseen kuluu energiaa, ja usein myös melkoisia määriä vettä”.
Tekstiilijäte tulisi nähdä potentiaalisena materiaalivarantona.
Paulan
luotsaaman yrityksen Remake EkoDesign Oy:n peruslähtökohtia ovat olleet
tuotteiden kunnostaminen ja kierrätysmateriaalien hyödyntäminen tuotteiden
valmistuksessa. Yrityksen suunnittelemia ja valmistamia veistoksellisia
asukokonaisuuksia on nähty nimekkäiden, suomalaisten artistien ja
yksityishenkilöiden päällä mm. isoilla estradeilla ja Linnan juhlissa.
Teksti Sirpa Vauhkala