Liikennemerkit vai kalusteet?


Kierros Kankaan alueen purkuhalleihin keväällä 2018 tuotti tulosta. Saaliksi saatiin metalliromua, putkia, pokaaleja ja liikennemerkkejä sekä aimo pino selluarkkeja. Materiaalit olisi heitetty jätelavalle, ellei niitä olisi pelastettu purkutöiden jaloista.  
Purkuhallin liikennemerkit.
Luovan alan opiskelijoille annettiin mahdollisuus hyödyntää materiaaleja. Jännityksellä odotimme tarttuvatko opiskelijat tilaisuuteen, kertoo kehittäjävalmentaja Sirpa Sergejeff. Elisa Aho innostui liikennemerkeistä, ja alkoi ideoida niistä uusia tuotteita. Mukaan lähtivät myös kalustealan opiskelijat Milla Holopainen, Eija Hyvönen ja Wille Naukkarinen. Työryhmänä ideat lähtivät helpommin lentoon, kun kaikki heittelivät omia näkemyksiään ilmaan.
 
Mallintamisessa hyödynnettiin selluarkkeja, metallilangan pätkiä ja kuumalimaa. Sellu on napakka materiaali mallintamisessa silloin, kun luonnostellaan ja protoillaan geometrisia, selkeitä muotoja.
Vanhat liikennemerkit oli valmistettu metallista, joten niiden taivuttamiseen voitiin hyödyntää metallin muokkaamiseen soveltuvia työvälineitä ja laitteita. Metalli tuntui aluksi melko paksulta ja jäykältä, mutta ihmeen hyvin, sitä voitiin tavutella ja muokata.
 
Tuolit ja pöydät aidossa ympäristössä.
Innostuimme liikennemerkeistä niin paljon, että kyselimme saisiko niitä muita väyliä hyödyntäen lisää. Verkostojen avulla tämmöinen mahdollisuus avautuikin, mutta harmiksemme huomasimme, että uudet liikennemerkit tehdään paksulle vaneripohjalle. Niitä ei siis voitu työstää samoin kuin metallimateriaalia.
 
Mallintamisen ja protoilujen kautta syntyi Luovan kampuksen pihakalustesarja, johon sisältyi tuoleja ja pöytiä. Ne sijoitettiin kampuksen etupihalle jatkuvaan käyttöön. Myös tuolien jalat muotoiltiin käytöstä poistettujen tuolien jaloista. Pöytiin piti valaa betonijalat ja muutamalla uudella ruuvilla kiinnitettiin jalat istuimiin: kaikki muu oli kierrätysmateriaalia. Alumiini oli melko hankala käsitellä ja yhdistää muihin elementteihin.
 
Toteutuksen suurimpina haasteina olivat uusien materiaalien muotoutumisen hallinta ja idean löytäminen. Sementin valaminen oli helppoa ja hauskaa, Elisa kertoo. Kierrättämällä ja muotoilemalla materiaalit uudelleen syntyy mm. persoonallisia kalusteita, joita ei ole saatavilla missään muualla. Haluan ottaa tämän tyyppisellä työskentelyllä muokata asiakkaiden kulutustottumuksia. Kierrättämiseen ja lamppuihin liittyvä, seuraava projekti on jo alkamassa.
 
Työryhmä Elisa Aho, Milla Holopainen, Eija Hyvönen, Wille Naukkarinen sekä ohjaaja Sirpa Sergejeff.
Kankaan purkuhallin liikennemerkit saivat siis uuden elämän kalusteina, mikä jatkoi niiden käyttöikää. Niitä voi käydä ihailemassa ja koekäyttämässä keväällä Kankaan kampuksen pihalla, kun pahimmat lumikinokset ovat sulaneet.
Teksti Sirpa Vauhkala, kuvat Eija Hyvönen