INNOWORK – YRITYSTEN SIVUVIRRAT TUOTTEIKSI

Osalla luovan alan opiskelijoista on jo, opintojen alussa, vahva näkemys siitä, että he haluavat kehitellä omaa mallistoaan ja yritysideaansa. Luovan alan opiskelijoiksi hakeutuu yhä enemmän henkilöitä, joilla on vahva työhistoria ja yrittäjätausta, joten heidän tarpeensa ovat melko erilaiset verrattuna esimerkiksi ammatillisia opintojaan vasta aloittavaan opiskelijaan. Hankkeen edetessä usea luovan alan opiskelija on myös pohtinut yritysten kuten esimerkiksi työssäoppimispaikkojensa ylijäämämateriaalien hyödyntämistä. Materiaali on uutta, ja sitä on mahdollista saada ilmaiseksi tai hyvin edullisesti, koska se ei enää sovellu sellaisenaan teolliseen valmistukseen.

INNOwork tarkoittaa ohjattua innovointiprosessia, jossa hyödynnetään yrityksen ylijäämämateriaalia, ja jonka lopputuloksena syntyy uusia tuotteita tai palveluja. Innovointiprosessin ohjaajana toimii muotoilija. Opiskelija kehittelee joko omaa tuotettaan tai palveluaan tai vaihtoehtoisesti uutta tuotetta yritykselle. Tuotteistamiskokeilut toteutetaan yritysrajapinnassa, joten opiskelijan on mahdollista tutustua yrityksen toimintaan, etsiä yhteistyömahdollisuuksia ja verkostoitua sekä testata omia ideointitaitojaan ja toteuttaa protoja. INNOwork voidaan integroida myös työssäoppimisjaksoon. Tällöin kyseessä on tuettu innovointiprosessi, jonka tavoitteena on omien tuotteiden kehittely yrityksen ylijäämämateriaalista muotoilijan ja työssäoppimisen ohjaajan avustuksella. Muotoilija toimii idean katalysaattorina ja kehittäjävalmentaja tukee teknisessä toteuttamisessa.

 INNOwork-mallissa opiskelijat ideoivat ja innovoivat yrityksen ylijäämämateriaalista tuotteita.

Hankkeen aikana toteutettiin neljä opiskelijalähtöistä INNOwork-pilotointia, joista kaksi toteutui puualalla ja kaksi tekstiilialalla. Kaikki innovointiprosessit olivat hyvin erilaisia. Puolet pilotoinneista perustui organisaation ylijäämämateriaaliin, ja puolet kierrätysmateriaalin hyödyntämiseen. Näiden erona voidaan pitää sitä, että ylijäämämateriaali on uutta, mutta kierrätysmateriaali käytettyä tai jatkojalostettua. Pilotoinneista 75 % oli tuoteidean tai malliston, ja 25 % palvelun kehittelyä. 

Tuotteiden ideointia ja jatkokehitystä on ollut mahdollista tukea muotoilijatapaamisilla. Ne toteutettiin hankkeen alkuvaiheessa kontaktoituna, ja lopussa verkkokokousvälineillä. Molemmat tavat toimivat hyvin, mutta vaativat erilaisen valmistelun. Muotoilija on pääsääntöisesti toivonut luonnoksia ja ideoita arvioitavaksi ennakkoon. Tapaamisia on ollut opiskelijan toiveiden mukaan 2–3 kertaa.
Pilotoinneissa oli mukana useampi muotoilija, sillä alakohtaisten tuotteiden ja materiaalien väliset erot ovat melko suuria. Muotoilijatapaamiset toivat selvästi jäntevyyttä ja tavoitteellisuutta tuote- tai palveluinnovointiin. On myös tärkeää, että muotoilijalla on kokemusta oppilaitosyhteistyöstä.

Pilotointien edetessä havaittiin, että ylijäämämateriaalia on tarjolla runsaasti. Se pitää vain löytää. Haasteitakin on, sillä esimerkiksi useilla yrityksillä ei ole resurssia kerätä materiaalia, jolloin opiskelijan on oltava aktiivinen ja oma-aloitteinen asian suhteen. Toisaalta samaa materiaalia ei ole aina tarjolla, sillä useat luovan alan pienet ja keskisuuret yritykset valmistavat mittatilaussarjoja, joiden materiaali ja värit vaihtuvat tilaajan mukaan. Tuoteidean tuleekin olla helposti muunneltava ja skaalautuva. Tekstiilialalla haasteita voi tuottaa mm. yrityksen omat painokuvioidut kankaat, joita ei luovuteta mielellään jatkokäyttöön.

Kalusteteollisuuden ylijäämäpuusta valmistettu pöytä. Sirpa Järviö, taideteollisuusala.

Työssäoppimisjaksolla toteutetussa pilotoinnissa havaittiin, että tuotteita joudutaan työstämään osittain oppilaitoksen tiloissa. Teollisuusyritysten koneet ja laitteet eivät aina sovellu pienten, yksittäiskappaleiden työstöön. Esimerkiksi puuteollisuudessa yksittäisiä ylijäämäkappaleita ei usein ole mahdollista työstää sarjatuotantoon suunniteluilla teollisuuskoneilla. Tuotteiden protoilu oppilaitoksessa edellyttää puolestaan riittävää ohjaajaresurssia, hyviä yhteistyötaitoja ja työturvallisuuteen liittyvien seikkojen huomioimista. INNOwork-työpajaa suositeltiin itseohjautuville opiskelijoille. He saivat päättää muotoilijatapaamiskertojen määrän ja tiheyden, mikä oli heidän mielestään hyvä ratkaisu. 

Kaikki INNOworkiin osallistuneista opiskelijoista piti työtapaa joustavana ja eteenpäin vievänä. Muotoilija nosti heidän mukaansa napakasti esiin ongelmakohtia. Useimmat haasteet liittyivät joko tuotteen muotoon tai valmisteknisiin menetelmiin. Muotoilijan tuki koettiin näissä tilanteissa erityisen hyödylliseksi. Usein jo pelkkä keskustelu ja tuotteen ideointi yhdessä sekä henkilökohtainen palaute innosti kokeilemaan ja jatkamaan tuotteen kehittelyä. Useimmat kokoontumiset pidettiin verkkokokouksina, mikä koettiin luontevana ja resurssiviisaana toteutustapana.

Teksti on julkaistu hankkeen julkaisussa ”Työelämävalmiuksien vahvistaminen luovien alan koulutuksessa – tiimitoiminta, innovaatiotaidot ja kiertotalous osana toisen asteen koulutusta. Julkaisu on ladattavissa TÄÄLTÄ.
 
Teksti ja kuvat Sirpa Vauhkala